En suinkaan aio olla tekemättä yhtään mitään. Välivuoteen tuli mahdollisuus koska hain kesätyöpaikasta jatkosopimusta ja sain sellaisen vuodeksi. Kaiken lisäksi vuosi ei mene hukkaan koska saan tehdä opiskelualani töitä joten työkokemusta karttuu mukavasti.
Olen ajatellut että otan kaiken irti siitä että voin työpäivän jälkeen sanoa huihait sellaiselle pakolliselle tekemiselle. Tarkoitan siis sitä että ei läksyjä, tenttejä, fysiikan raportteja ja stressiä siitä että on naimisissa koulun kanssa. Ihanaa että voi hyvällä omalla tunnolla maata sohvalla katsomassa hömppäohjelmia vaikka koko illan jos siltä tuntuu. Työt jatkuvat vasta kun aamulla menen työpaikalle. Tällä hetkeltä tämä tuntuu aika makealta, työkaverit on mahtavia samoin se että rahaa tulee kivasti enemmän kuin opintotuki olisi. Mä niin tartten tätä taukoa, muuten voisi käydä huonosti.

Kuulostaa varmaan siltä että olen överitunnollinen opiskelija. Olen kyllä sitäkin, mutta kyllä meillä on koulunkäynti aika intensiivistä verrattuna siihen mitä olen muilta aloilta kuullut. Jos siis haluaa hyviä arvosanoja. Minä kun en ole superlahjakas älykkö niin joudun tekemään töitä oppimisen eteen.
Olen ajatellut viime aikoina että pitäisi osata rauhoittua jos siltä tuntuu. Jotenkin tämä yhteiskunta vaikuttaa niin suorituskeskeiseltä että oikein hirvittää. Mun mielestä kannattaa tehdä niin kuin hyvältä tuntuu ja olla rohkeasti oma itsensä jos tuleekin poikkeavia tilanteita esimerkiksi haluaa taukoa opiskelusta..
Kuvituksena vähän poseerauksia keväältä ja kesältä. Mulla on nyt niin vapautunut olo ja nuo kuvat kertoo kyllä aika hyvin mun fiilikset!
Mitä mieltä olette nykymaailman menosta? Onko tahti liian kiivasta ja osataanko rauhoittua jos siltä tuntuu?
Päivän vitsi: Mitä eroa on insinöörillä ja lyhtypylväällä? Lyhtypylvään päässä on valoa! Hihii.. Mulla varmaan sammuu sitten viimesetkin valot kun joskus valmistun ;)
PS. Flunssakin alkaa pikku hiljaa näyttää parempaa suuntaa. Ehkä oikeasti pääsen jo huomenna töihin!